Muuttolinnut lentävät vuodenaikojen mukaan tuhansia ja taas tuhansia kilometreja löytääkseen sopivan kumppanin, pesiäkseen ja palatakseen jälleen syntymäkotiinsa. Tieteelle on edelleen osittain mysteeri, millä tavoin linnut naviogoivat ja löytävät perille valtaisien maastomuutosten ja merien toiselle puolen, mutta silti yhdestä asiasta voi olla varma: muuttolinnut palaavat aina.

Suomessa pesii lukuisia eri muuttolintulajeja. Varmasti lähes kaikille on tuttu vanha sanonta ”kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäseen, pääskysestä ei päivääkään”. Sanonta kertoo neljä kaunista ja mielenkiintoista lintua, mutta ne eivät ole ainoita muuttajia. Pääskynen on tyypillinen hyönteissyöjä, joka saapuu Suomeen viimeisenä ja lähtee ensimmäisten joukossa, sillä se ei viihdy kylmässä. Peippo taas siemensyöjänä viihtyy kotimaassamme pidempään. Jotkit linnut, kuten lapintiira, vaeltavat napa-alueelta toiselle, kun taas toiset, kuten kiuru, siirtyvät vain Euroopan eri osiin.

Lintubongauksesta on tullut hyvin suosittu harrastus, jolla on monia tärkeitä tehtäviä. Ensinnäkin se pitää harrastajansa hyvässä kunnossa: luonnossa liikkuminen kuluttaa paljon kaloreita ja lintuja tarkkaillessa täytyy olla kärsivällinen ja käyttää siihen aikaa. Toisekseen bongarit pitävät lukua lintujen määristä, kirjaavat ylös tietoa niiden tavoista ja havaitsevat ensimmäisenä, jos lintulajin keskuudessa tapahtuu jotain poikkeavaa. Muuttolintujen bongailu lieneekin erityisen mielenkiintoista, kun rengastettuja lintuja voi yrittää tavata uudestaan, pääsee näkemään kuinka moni edellisen vuoden linnuista palaa takaisin ja kuinka muuttolinnut toimivatkaan eri tavalla paikallisiin lintuihin verrattuna.

 

(Visited 198 times, 1 visits today)